Onko tarinassa mitään järkeä?

Happy Branding Company_Heureka.jpg

Erään kiinteistösijoitusyhtiön syntytarina menee näin:

”Räntäsateisena keskiviikkoiltapäivänä, 5.12.2012, kuusi henkilöä jätti vanhan työpaikkansa, ylitti rohkeasti Aleksanterinkadun niin kutsutun Mummotunnelin kohdalla, kantoi henkilökohtaiset tavaransa toisen kerroksen toimistoon ja aloitti uuden elämänvaiheen: uusi yritys oli perustettu. Seitsemäs, pohjoisen muskettisoturi, liittyi myös joukkoon tahollaan. Itsenäisyyspäivän jälkeisenä perjantaina, siis 7.12., valot syttyivät uudessa toimistossa aikaisin ja työnteko alkoi. Ensimmäiset tarjoukset tuleville asiakkaille lähtivät jo seuraavalla viikolla; alkoi taistelu elämästä ja asemasta kiinteistösijoitusmarkkinoilla…” Toimitusjohtaja oli itse kirjoittanut tämän mystisen, hienon tarinan, jossa on mukana dramatiikkaa, periksiantamattomuutta, toivoa ja yhteisöllisyyttä.

Yrittäjäsanomien artikkelissa kerrotaan, miten tarinoiden avulla luodaan brändiä. Artikkelissa on haastateltu mm. Ilkka Enkenbergiä Tarina Akatemiasta. Enkerberg avaa tarina-käsitettä ja sitä, miten niitä käytetään markkinoinnissa: tarinalla ei aina tarkoiteta yrityksen historiaa. ”Pieni autokorjaamo voi kertoa tarinan, jossa asiakas on päähenkilö ja yritys apulainen.” Lehden artikkelissa annetaan kolme vinkkiä: 1. Muista, että asiakas on tarinan päähenkilö. 2. Mieti, miten voit muuttaa asiakkaan elämää paremmaksi. Se on apulaisen roolin omaksumista tarinassa. 3. Mieti, minkä vastustajan asiakkaan pitää voittaa, että hänen elämänsä tulee onnellisemmaksi.

Henkilökohtaisesti minua kyllä kiinnostaa myös se, miten yritys on saanut alkunsa, kuten kiinteistösijoitusyhtiön syntytarinassa kerrotaan. Sen luettuaan lukija samaistuu noihin ”muskettisotureihin”, jotka uhmasivat joulukuista räntäsadetta matkalla kohti tuntematonta. Lukijassa herää tunteita, ja yrityksen on nyt paljon helpompaa kertoa palveluidensa asiakkailleen tuottamasta arvosta.

Carmine Gallo kertoo kirjassaan Talk like TED Princetonin apulaisprofessorin Uri Hassanin tekemästä tutkimuksesta. Hassan tutki kokeessaan puhujan ja kuulijoiden aivotoimintaa. Hän sai selville, että tarinaa kertoessaan puhujan aivoissa aktivoituu se osa, joka käsittelee tunteita, aivosaareke (insula). Kuulijoiden aivoissa aktivoituu sama osa. Näin puhujan ja kuulijan aivot ovat ikään kuin synkronoituneet toisiinsa. ”Tutkijat ovat selvittäneet, että aivomme ovat aktivoituneet enemmän silloin kun kuuntelemme tarinaa. Powerpoint-esitys, jossa on pelkkiä bulletpointteja, aktivoi aivoissamme kielikeskuksen, jossa annamme sanoille merkitykset. Tarinat aktivoivat aivoissa paljon enemmän: kielen, tunteet, aistit, visuaalisuuden ja motoriikan.”, Gallo jatkaa.

Jos siis haluat tehdä vaikutuksen kuulijaan (tai lukijaan), yksi hyvä tapa on kertoa tarinoita. Tarina Akatemian blogissa on muuten hyviä artikkeleita aiheesta. Suosittelen.

Tarinat ovat hyvä tapa rakentaa brändiä. Mieti, voisitteko käyttää niitä enemmän omassa viestinnässänne.

Posted on September 29, 2017 and filed under Branding, Markkinointi, Brändi.