Brändistä ikoniksi: EMU Growth Partners (osa 2)

Jatkoa edelliseen artikkeliin.

Samuli Saviala kertoo:

Brändi ja tarkoitus

Mekin rakennamme purposea tähän meidän tekemiseen ja olemassaolon oikeutukseen.

Purposen määrittäminen ei ole ihan niin helppoa, kuin Simon Sinek podcasteissaan antaa ymmärtää.

Me puhumme paljon muun muassa hyvinvoivista bisneksistä, siellä olevista ihmisistä ja yrityksistä. Meitä ihan oikeasti kiinnostaa auttaa näitä yrityksiä ja bisneksiä kulttuurillisesti ja heidän ihmisiään voimaan hyvin näillä meidän palveluillamme. Ja se on se mitä rakennamme: ei meidän, vaan heidän maailmaansa. Mutta se, purposen määrittäminen, ei ole helppo rasti. Ne, ketkä niin väittävät, eivät ole sitä käytännössä tehneet.

Brändi ja sen jalkauttaminen

Brändi on kaikkea, se leikkaa läpi kaikki toiminnot, arvot ja kulttuurin.

Nyt tulevina vuosina brändin merkitys tulee olemaan isompi. Aikaisemmin se on ollut enemmän sisäinen juttu, tekeminen ja kulttuuri, ja nyt olemme alkaneet miettimään, mitä se asiakkaille merkitsee. Ja mitä sen systemaattinen, aito kehittäminen tarkoittaa.

Me otamme joka kuukausi yhden noston esiin ja alamme kehittämään sitä yhdessä. Olemme kehittäneet arvolupaukset, joita viemme eteenpäin.

Meillä on kamppiksia ja sitten on vähän geneerisempää viestintää, voimme esimerkiksi seurata jotain lakimuutosta tietyssä asiakassegmentissä, ja miten se vaikuttaa heidän bisnekseensä, ja muotoilla se johonkin tiettyyn tone of voiceen.

Ja sitten meillä on strateginen leieri, jossa viestitään tiettyjä avainasioita.

On iso asia, että olemme ymmärtäneet, että myynti ja markkinointi pitää tietyllä tavoin tuoda yhteen sen porukan kanssa, joka tekee kulttuurin johtamista. Ihmisten ja kulttuurin, myynnin ja markkinoinnin pitää tehdä samansuuntaisia asioita kaikki, symbioosissa keskenään, pois department-ajattelusta.

Näemme, että brändiin voi investoida ja se on ihan aito kilpailuetu tulevaisuudessa. Voin kuvitella, että moni meidän alamme toimija ei edes tunnista koko asiaa.”

Brändi ja asiakaskokemus

“Meillä on johtoryhmässä CXO. Ja se ei viittaa konjakkiin, vaan ihmiseen, joka vastaa asiakaskokemuksestamme.

Puhumme hyvin paljon digitaalisesta ja fyysisestä asiakakokemuksesta. Mietimme palvelupolkuja. Aluksi puhuttiin asiakaspalvelusta ja nyt se ollaan upgreidattu asiakaskokemukseen. Ja viime aikoina olemme puhuneet mielikuvasta ja brändistä.

Kyllä nämä asiat ovat koko ajan läsnä meidän keskusteluissamme. Ja käytämme aidosti näihin asioihin myös rahaa, ne eivät ole ainoastaan slideilla olevia hassunhauskoja juttuja.

Brändin jalkauttaminen osaksi arkea vaatii ihan pirun systemaattista työtä. ja pitkää pinnaa. Muutokset ovat niin hitaita. Vuosi on lyhyt aika.

Voidaan vetää tosi nopeasti ulos tuutista jotain brändiviestintää, mutta ennen kuin se lupaus valuu ihan jokaiseen kohtaan, jokaiseen kohtaamiseen, asiakaspalaveriin ja tietojärjestelmiin saakka, niin siinä on tekemistä.”

Brändi ja johtaminen

“Sen olen itse oppinut, että kulttuurin johtaminen vaatii todella kovaa johtamista. Sen täytyy tietyllä tapaa olla karsivaa. Joko nolla tai ykkönen. Pitää olla etukäteen määriteltyinä, että esimerkiksi se ei ole meidän kulttuurissamme oikein, että kettuilet asiakkaalle, sitä ei meillä tehdä. Tai kun meillä on EMU Family kulttuuri, niin se ei ole ok, että rakennat meillä jotain kuppikuntia.

Meidän juttuumme kuuluu, että me autamme toisiamme. Me suojelemme sitä psykologista turvallisuutta, jota me yritämme rakentaa tänne. Silloin niiden, jotka eivät halua olla luomassa psykologista turvallisuutta yhteisöömme, on varmasti parempi muualla. Se on kovaa johtamista myös.

Kulttuurin ja brändin johtaminen ovat yhtä vaikeita. Ehkä ne ovat samaa asiaa, mutta eri leiereillä. Etenkin B2B-asiantuntijabisneksessä ihmiset ja se miten he toimivat yrityksessä, ovat juuri sitä brändiä.

Loppujen lopuksi ne ovat hyvin pieniä asioita siellä arjessa, että vähän osaa miettiä out-of-the-box kohtaamisissa tai asiakastilanteessa sen toisen näkökulmasta tilannetta.

Olemme yrittäneet tuoda brilliant basics, magic moments -käsitettä tänne, jossa kokemuksia voisi rakentaa tavallaan systemaattisesti, mutta se ottaa aikansa.

Epätäydellisyyttä pitää osata sietää, täydelliseksi ei tulla ikinä. Ja pitää olla armollinen itselleen tietyissä jutuissa, ne eivät koskaan tule olemaan täydellisiä. Tämä homma ei sovi perfektionisteille.”