Brändi on kaikkien asiakkaan saamien kokemusten ja fiilisten summa, joihin voi kyllä systemaattisesti vaikuttaa.

Tommi Lähde on toinen the other danish guy  -alusvaatemerkin perustajista ja edelleen yksi suurimmista omistajista –  ja toimitusjohtaja. Sain tilaisuuden kysyä Tommilta brändistä sekä tarkoituksen merkityksestä ja merkityksen tarkoituksesta.

Tommi Lähde kertoo:

”Mä olin ihan sysipaska proikkari, mutta Peter Tjeder, joka oli tekemässä Lintaksesta ja Brindforsista Alftanin Maxin kanssa Lowea, näki meikäläisessä jotain, mitä mä en itsekään nähnyt ja lähetti mut New Yorkiin opiskelemaan strategista suunnittelua. Siellä tutustuin Red Spiderin Charlie Robertsoniin ja George Shepherdiin. Ne oli kummallisia kameleontteja ja varmaan sen ajan mielenkiintoisimpia mainosnimiä. Skotteja kumpikin, olleet BBH:lla ja tehneet Audia ja Legoa ja Volkkaria, tällaisia isoja brändejä. Ne sanoivat, ettei strateginen ajattelu katso sitä, että oletko visuaalisesti lahjakas tai verbaalisesti lahjakas tai muuta.

Brändeissä on kysymys luottamuksesta ja ihmissuhteista. Ne ovat ne asiat mihin pitää keskittyä, jos haluaa olla brändien kanssa hyvä.

Jotenkin sieltä se jäi, se oli  2000-luvun alkua, ja mun ajattelu muuttui täysin.

Kun tulin Suomeen, sain kuulla että: ”Sä olet proikkari, ei sun tehtävä ole olla luova, vaan istua taksin etupenkillä ja nauraa asiakkaan vitseille”. Ajattelin, että en mä tuotakaan ihan osta. Mä olen sitten uiskennellut vastavirtaan aina sen jälkeen.

Vuonna 2008 olin Kingissä, jonne tulin vedettyäni Nelosen markkinointia sitä ennen. Totesin, että mun suuri virhe oli palata mainostoimistoon. Vaikka ihmiset on hyviä ja taitavia ja on palkittuja suunnittelijoita, ei siellä mitään joukkuepeliä pelattu ja mainostoimistoissa ei kovin hyvin osattu johtaa.

Johtamisessa on edelleen paljon kehitettävää vielä. Ihmisiä ei saa tekemään asioita autoritäärisellä johtamisella. Ehkä näistä syistä mäkin lähdin yrittäjäksi, olen niin auktoriteettikammoinen ja olen varmasti ollut vaikeasti johdettava ihminen. Ainoa ulospääsy siihen, että mä voin hyvin, oli että mä rupean yrittäjäksi.

Siitä on aikaa nyt 14 vuotta.

Sitten sattumalta tuli tämä kalsarihomma vuonna 2014.

Brändi näki päivänvalon 2015 elokuussa ja kuusi vuotta sitten huhtikuussa se lanseerattiin. Melkein kaksi vuotta sen jälkeen kun se persetarina New Yorkissa tapahtui.

Aika menee valtavaa vauhtia ja kamalasti on tapahtunut kaikkea. Meinattiin mennä konkkaan heti siinä ensimmäisen vuoden aikana. 2016 oli katastrofaalinen vuosi ja se meinasi olla yrityksen kannalta kohtalokas. Mutta ADHD-päissäni sanoin, että mä jatkan yksin ja niin mä jatkoin. Tietämättä yhtään, että mitä tästä tulee.

On tämä ollut melkoinen reissu!”  

Johtamisesta

”Suurimmat ongelmat johtamisessa – brändin johtamisessa ja missä tahansa johtamisessa – on se, että on olemassa tiettyjä uskomuksia, tarinoita, joihin on itse uskonut ja mistä on tullut jonkinlaisia itseään toteuttavia ennustuksia: näin tämä nyt on, näin tämä on aina ollut ja näin tämä on jatkossakin. Hävettää jälkikäteen sanoa, että kuinka vähän liiketoiminnasta sitä tiesi silloin vuonna 2008, kun mä aloitin yrittäjänä.

Mun mielipide on, että markkinointikin käsitetään väärin. Turha puhua siitä, että onko markkinointi kulmahuoneessa vai ei, ja onko se markkinointijohtajan tehtävä. 

Markkinointi on liiketoiminnan johtamista. Piste. Markkinointi on sitä, että rakennetaan palveluita ja tuotteita, joita ihmiset haluavat ostaa.

Nyt ymmärtää että kaikki – lähtien tuotekehityksestä, sisään tulevasta logistiikasta, ulos lähtevästä logistiikasta tai tilauksesta ja toimitusketjusta – kaikki se on markkinointia!

Sen takia esimerkiksi meillä ei ole markkinointiosastoa, meillä ei ole sellaista funktiota ollenkaan.

Markkinointi on liiketoiminnan johtamista. Piste.

Meillä on viisi osa-aluetta, mitä me johdamme ja jotka vaikuttavat kaikki liiketoimintaan. Näitä ei olisi koskaan tullut, jos ei olisi uskaltanut itse alkaa miettimään asioita eri tavalla.

Uskalletaanko me kyseenalaistaa nämä meidän mallit ja uskomukset, joita on ollut vuosikymmeniä? Aina kun yritykseen on tullut uusi johto tai uusi markkinointijohtaja tai viestintäjohtaja tai whatever-johtaja, niin se on tuonut ne omat uskomuksensa mukanaan ja se on yhdistänyt ne niihin uskomuksiin, joita siinä yrityksessä on. Enemmän tai vähemmän meidän kaikkien uskomukset ovat puutteellisia ja niistä ei voi sanoa, että ne ovat faktoja. Kyllä se lähtee siitä, että haluaako kyseenalaistaa ne omat uskomukset, vai ei.

Ja aina se keskustelu menee siihen, että myynti ja markkinointi ei puhu samaa kieltä. Se on aika turha keskustelu. Pitäisi unohtaa käsitteet ja termit ja tittelit ja että tämä on markkinoinnin asia ja tämä on myynnin asia. On olemassa vaan ihmisiä ja sitten on olemassa se bisnes ja sitten siihen bisnekseen vaikuttavat asiat, joko ulkoiset tai sisäiset tai tässä tapauksessa molemmat. Ja sitten on asiakkaat, joita varten sitä sitten oikeasti tehdään. Ja unohtaa kaikki tittelit ja kummalliset osastorajat. Silloin todennäköisesti päästäisiin aika pitkälle!

Mutta mä ymmärrän senkin, että ei se ole kovin helppoa, että jossain Veikkauksellakin, kun siellä on markkinoinnissa niin paljon väkeä, että ei ne halua kuullakaan sellaista, et täältä räjäytettäisiin tää koko paska pois. Ajatellaan, että sen seurauksena tulee joku anarkia, että kuka tätä sitten johtaa?

Se on just se kysymys: kuka johtaa, kuka uskaltaa johtaa, niin että saa aikaan jotain tuloksia?”

Tunteista

”Johtaminenhan ei ole mitään muuta kuin tunteitten ja suhteitten johtamista. Koska niistä on työlästä ja vaikeaa puhua, ne korvataan prosesseilla ja ekseleillä ja sellaisella mekaanisella suorittamisella. Ei uskalleta sanoa, että ”Hei, mulla on sellainen tunne – tää on vaan tosi heikko tunne – mut mulla on semmoinen tunne, että tässä pitäisi tehdä jotenkin näin.” Mä olen siinä etuoikeutetussa asemassa, että mä saan toteuttaa tätä näin täällä.

Usein se on ihan helvetin pelottavaa, kun siitä huolimatta, et minuun luotetaan ja meillä on keskinäinen luottamus, niin ne ajatukset mitä on tullut siitä, että mitä me tehdään, tai mimmoisia juttuja me voitaisiin seuraavaksi tai ylipäätään tässä tehdä, niin ei niistä ole olemassa mitään faktaa missään. Ja jos mä lähden hakemaan sitä faktaa sanojeni tai omien tunteideni tueksi, niin sitten siitä voi tulla jotain tosi kammottavaa. Kun kukaan ei ole tehnyt tätä koskaan aikaisemmin. Kokeillaan mitä tästä voi tulla, koska mulla on semmoinen tunne, että tämä on se asia, joka tuntuu jossain sisimmässä oikealta, vaikka tätä ei ole kukaan ääneen sanonutkaan.”

Brändistä

“Brändi on kaikkien asiakkaan saamien kokemusten ja fiilisten summa, joihin voi kyllä systemaattisesti vaikuttaa. Että minkälainen se asiakkaan kokemus tai fiilis on? Mutta pystyykö siihen vaikuttamaan? Jos nämä asiat laitetaan kondikseen, niin meillä on brändi.

Lähdin opiskelemaan käsikirjoittamista kolme vuotta sitten, ihan vaan siksi kun se on mun intohimo. Mä sain suurmestari Robert McKeeltä audienssin ja mä pääsin sinne hänen oppilaakseen ja lähden viimeisteleen ne opinnot sinne Los Angelesiin tänä keväänä. Se sanoi hienosti, siteeraan häntä:

Mitä henkilökohtaisemmin kirjoitat, sen universaalimpi yleisö sillä on.

Meissä kaikissa ihmisissä on tosi paljon samaa. Otetaan nyt esimerkiksi ilmastonmuutos ja ajatellaan että tehdään tästä joku valtava spektaakkeli, kirja tai elokuva tai tv-sarja, jolla me saadaan ihmiset heräämään ja havahtumaan tähän. Jos me lähdetään sieltä ulkoa tekemään sitä, niin että se ei ole yhtään henkilökohtainen, että jos me ajatellaan että meidän pitää saada ne massat nyt kiinni, niin se huuhtoutuu yli! Siitä tulee teennäistä ja väkisin tehtyä, ja vaikka se olisi teknisesti ja taktisesti ja käsikirjoitusrakenteellisesti täysin oikein tehty, niin se ei vaan niin kuin puhuttele, sen takia että sieltä puuttuu se henkilökohtaisuus. Ja se oli ehkä paras oppi, mitä mä olen sieltä saanu, kun se sano, että mitä henkilökohtaisemmasta ammennat, niin sitä enemmän se tavoittaa ihmisiä. Mitä enemmän siinä on semmoista, joka on sulle tärkeätä, mitä pelkäät, tai on joku joka kiehtoo, tai…

Brändeissä on ihan sama asia. Ihmisten tunnejärjestelmä, joka on täysin tahdosta riippumaton, toimii kaikilla samalla tavalla. Siihen pystyy vaikuttamaan sillä, että tulee niiden omien tunteidensa kanssa esiin ja kaikkien vajavaisuuksiensa kanssa mitä on. Se resonoi ihmisissä paljon enemmän kuin se, että yrittää rakentaa jotain suojamuuria tai kirjoittaa jotain yleispätevää.

Jos yrittää ulkoa tai ylhäältäpäin kertoa, että näin tää nyt on, niin se ei puhuttele ketään!

Tuo on suurin opetus, jonka olen saanut ikinä, mistään. Se tukee sitä, miksi me tehdään tätä brändiä näin kun me tehdään, tai miksi me tehdään meidän viestintää tai ylipäätään puhutellaan meidän asiakkaita jollain tietyllä tavalla. Se johtuu siitä, että annetaan itsestämme siihen aika paljon.”

Merkityksestä

”Kun kirjoitin ekaa versiota vuonna 2015 siitä mitä ollaan tekemässä, niin mä kirjoitin sinne, että me ollaan itseluottamuksen eka kerros. Se tuli sellaisesta ajatuksesta että: ”Suomestahan ei voi lähteä maailmalle mitään brändejä”. Senhän me kaikki ollaan kuultu, että ruotsalaiset osaa tehdä.

No mitä meiltä puuttuu? No meiltä puuttuu sitä itseluottamusta nimenomaan. Me ei luoteta itseemme. Mulla itsellähän on ihan paska itseluottamus. Sen jälkeen kun kaikki oli mennä, silloin mä vasta tajusin, mistä itseluottamuksessa on kysymys. Mutta se ei estänyt mua paria kolmea vuotta aikaisemmin kirjoittaa sitä, et tähän tarvitaan itseluottamusta.

The Fundamental Layer of Confidence™

Mikä olisi parempi symboli itseluottamukselle? Naisethan ovat tienneet jo tosi, tosi kauan, että silloin kun heillä on jotain tärkeätä, menevät työhaastatteluun tai jonnekin, niin he laittavat hyvät alusvaatteet ylleen. Heistä tuntuu, että jos alusvaatteet on kunnossa, niin kaikki on hyvin. Mä sanoin, että toi on hieno, me omitaan toi ja mä kirjoitin sen sinne.

Ei se ollut varsinaisesti slogan, vaan se oli vähän kuin se kompassi meille, että okei, kaikki tekeminen pitää perustuu oikeasti siihen, että me manifestoidaan sitä itseluottamusta, mistä se tulee ja miksi se on niin tärkeä luottamuksen muoto. Koska oikeasti, jos meillä ei ole itseluottamusta, niin meiltähän menee selkäranka, eihän meillä ole mitään! Jos mä en luota itseeni, niin siitä tulee just se itseään toteuttava ennustus, ”No ei musta ole varmaan mihinkään.”

Ja sitten mä halusin, että ennen kaikkea itse ja myös muut ihmiset tajuaisivat, että kuinka paljon meissä on oikeasti potentaalia itsessämme, kuin vaan se, mitä me kuvitellaan että meissä on. Että jos me etsitään omaa itseämme muiden mielipiteistä, siitä, että kelvataanko me jollekin, että mitä meidän pitää tehdä että me oltaisiin hyviä, mitä mun pitäisi olla että mä olisin hyvä yritysjohtaja tai mainosihminen tai mikä tahansa, miltä mun pitää näyttää, miltä mun pitää kuulostaa, miltä mun pitää tuntua, niin ne on ulkoisia juttuja, sen sijaan että me uskallettaisiin olla itsellemme rehellisiä. Se oli se eka, iso ja hähmäinen asia, joka joutui koetukselle silloin 2017, jolloin mä otin tämän kaikki vetääkseni ja sanoin, että mä lähden tekemään tätä. Nolla itseluottamusta ja ei ollut rahaa ja kaikki ulkoiset edellytykset onnistua olivat menneet.

Only three balls matter™

Sen kevään 2017 aikana, kun tätä uudelleenkäynnistystä tehtiin, mä sanoin, että mun haave edelleenkin on, että nämä kalsarit tehdään valtamerien muoviroskasta. Sitä ei oltu pystytty tekemään siihen mennessä.

Se ensimmäinen mallisto tehtiin ihan neitseellisestä polyamidista ja mä sanoin, etten halua luovuttaa, se on tosi tärkeä juttu. Ei siksi, että päästään sanomaan, vaan oikeasti, mun matikalla: jos näitä tämmöisiä käytetään paljon ja ne tehdään valtameren muoviroskasta, mitä enemmän näitä käytetään, sitä vähemmän sitä roskaa on tuolla. Ja sitten kun se onnistui, niin se oli vaan otsikko: mikään ei ole niin tärkeää kuin omat kivekset, paitsi sitten se kolmas boltsi.

Harri kysyi, että voisiko se olla otsikkona: ”Only three balls mater”? Mä sanoin, että helvetin hyvä!

Se oli siinä, ei tehty markkinatutkimusta. Ja sitten se jäi ja onnistui hirveän hyvin.

Ne kumpikin lähtee samasta ajatuksesta. Kun tuli naisten mallisto, kysyttiin voidaanko me käyttää enää balls-sanaa, mä sanoin että voidaan, että monilla naisilla on enemmän bolseja kuin miehillä. Ja voi olla että jollakin ei ole kiveksiä sairauden tai muun takia.

Mutta ongelma oli siinä, että tullaanko me sillä vastuullisuus-kärjellä, kun se on nyt kauhean muodikasta ja hienoa kertoa, että me ollaan tosi vastuullisia. Mua ärsytti siinä se.

Se on edelleen meille tosi tärkeä, on ikään kuin sen vastuullisuuden otsikko, mutta meillä pitää olla munaa itsellämme, jotta me voidaan tehdä rohkeita päätöksiä ja seistä niiden takana, niin että me ei tuhota tätä planeettaa, missä me asutaan.

Ja niiden pitää näkyä kaikissa niissä viidessä osa-alueissa joita me johdetaan, enemmän kuin sen pitäisi näkyä ulospäin.”

Viidestä johtamisen osa-alueesta

”Näitä viittä osa-aluetta me johdetaan the other danish guy:ssa:

1. Tarina, joka on kerrottu hyvin

Meidän tarina on tarina itseluottamuksesta. Se on sitä, että ihminen uskaltaa olla sitä mitä on, eikä vaan anna mielikuvaa siitä. Pitää olla ballseja tehdä niitä asioita, jotka on itselle tärkeitä, joilla on merkitystä. Se on se iso tarina.

2. Ihmisten kulttuuri

Vain hyvät ihmiset tekevät hyvän brändin, hyvän yrityksen. Ja mä uskon, että jokainen ihminen on hyvä, jokaisessa ihmisessä on tosi paljon potentiaalia ja jotta syntyy luottamusta ihmisten kesken, jotka tekevät yhdessä töitä, niin kaikkien pitää olla aidosti sitä mitä ne ovat, eikä yrittää esittää mitään muuta. Se liittyy meillä mihin tahansa, partnershippiin, kaikkeen missä meillä on kumppaneita. Me ei mennä mitään teatteria esittämään mihinkään. Me ollaan sitä mitä me ollaan ja sillä me saavutetaan yhteys muihin ihmisiin. Ainoa tapa saavuttaa yhteys muihin ihmisiin on olla oma itsensä.

3. Asiakkaan kokemus meistä

Ymmärretään, että sitä me ei voida johtaa, mutta me voidaan vaikuttaa eri tavoilla siihen. Tämä lähtee tuotteen kehityksestä, se lähtee verkkokaupan teksteistä, se lähtee verkkokaupan kuvista, se lähtee mainonnassa käytettävistä kuvista, se lähtee siitä,  miten se kauppa teknisesti toimii, miten tilausprosessi toimii, ja mitä siihen saatteeseen kirjoitetaan ihmiselle. Jotta me oltaisiin siinä pulssilla, että me ymmärretään, mitä hän tarvitsee ja haluaa. Päättyen aina siihen, että tilaako hän uudestaan tai tuleeko sieltä reklamaatio, että miten me suhtaudutaan siihen, niin se on se iso juttu.

4. Tuote

Sen pitää olla maailman paras. Ja meidän pitää uskoa siihen, että me osataan tehdä tuote, joka on maailman paras, että se kestää. Niiden pitää kestää viisi vuotta tai jopa pidempään. Ympäristöä kuormittavin on se tuote, tilaus, toimitusketju, miten se tehdään niin, että säästetään vettä, miten kuidut ja kaikki muu on kierrätettävissä, ja se, että ne tehdään jatkossakin valtameren roskamuovista.

5. Taloudellinen riippumattomuus

Me johdetaan taloudellista riippumattomuutta. Käytännössä se tarkoittaa vaikkapa sitä, että me emme mene pääomasijoittajan syliin, me emme elä niin että me joudutaan taloudellisiin hankaluuksiin. Me otamme kyllä riskejä, mutta ei mennä all-in, pitää olla järki mukana ja silti pystyä ottamaan riskejä. Jos me halutaan kasvaa, pitää pystyä ottamaan riskejäkin, mutta ei me tehdä tyhmyyksiä.

Nämä kaikki, itseluottamus, rehellisyys, vastuullisuus, ihmisistä välittäminen, se, että me annetaan takaisin yhteisölle vähintään yhtä paljon kuin me siltä saadaan, ne kaikki on siellä dna:ssa. Niistä ei välttämättä puhuta mainonnassa.

Ainoa tapa saavuttaa yhteys muihin ihmisiin on olla oma itsensä.

Merkityksen tarkoitus ja tarkoituksen merkitys pitää olla sisällä kaikessa mitä me tehdään. Muuten merkityksellisyydestä tulee tyhjä mantra, jota hoetaan jossain seminaareissa. ”

Ihmisyydestä

”Tilausvahvistuksessa oli tyhjä tila ja joku meistä kysy, olisiko ollut samainen Harri, että voisiko tuohon kirjoittaa jotakin? Mä sanoin, että kaikin mokomin, pääasia, ettei loukkaa ketään. Vähän sama kuin mitä sanottaisiin ihmisille, jotka ostavat tuotteen kivijalkakaupasta ja mitä heille siinä sanottaisiin. Yksinkertainen juttu.

Jokainen meistä haluaa tulla huomatuksi, ihmisenä. Verkkokauppa on kasvotonta, me ei nähdä asiakkaita silmästä silmään, mutta se ei tarkoita, etteikö me voitais olla henkilökohtaisia.”

Asemoinnista

”Kun aloitettiin, oli ajatus, että tehdään hyviä kalsareita halvalla, mutta niin kaunis kuin se ajatus onkin, niin sitä ei voitu tehdä niin. Se ei ole kannattavaa liiketoimintaa. Jos liiketoiminta ei ole kannattavaa, se loppuu.

Tietysti voisi yrittää tehdä designilla sun muilla tempuilla tuotteesta premium, ne vois tuottaa jossain turkissa tai kiinassa, ja väittää, että ne on hyviä tuotteita, mutta silloin me emme tietäisi, missä olosuhteissa ne tehdään, ja se ei olisi millään tavalla läpinäkyvää. Ja vaikka siitä ei jäisi koskaan kiinni, mutta me tietäisimme, ja olisi todella hankala olla sen tiedon kanssa, seistä tämän takana.

Koska ihmisestä näkee heti jos se valehtelee.

Totuuden puhumisen tunnistaminen on ihmiselle sisäänrakennettu ominaisuus ja se pätee myös markkinointiviestintään. Ja vaikka se hinta, jonka me saimme sieltä tehtaalta, oli hiuksia nostattava – valtameren muoviroskasta tehty raaka-aine on 35 % kalliimpaa, ja nyt se on vielä kalliimpaa – niin tajuttiin, että jos me yritetään myydä niitä johonkin 15 euroon, niin se ei kannata. Me oltaisiin tehty persnettoa ensimmäisestä päivästä alkaen. Ok, mä sanoin että pistetään se hinta niin, että siitä jää katetta, että sitä pystytään tekemään kannattavasti, mutta ei tehdä kuitenkaan mitään 150 % katteita. Tehdään niin, että meillä on merkitystä ihmisille.”

Arvon tuottamisesta

“En muista kuka on sanonut, olisiko ollut jopa Walt Disney: ”Price is only a problem in the absence of value”. Jos arvo puuttuu, hinnasta tulee ongelma.

Sitten on vain kysymys, mikä on se arvo. Mistä se arvo ihmiselle tulee?

Yksi on siis se materiaali, mistä me nämä tehdään.

Toinen on se, miten me puhutaan ihmisistä, ja ihmisille. Mä uskon, että se tuottaa arvoa, pitkäaikaista.

Sitten on se, että me annetaan tuotteelle 100 päivän tyytyväisyystakuu.

Ja sitten on se, että minusta tämän hintaiset alushousut pitää pakata niin, että se tuottaa arvoa. Meillä oli ensin muovipusseja, sitten on kokeiltu kierrätyspahvia, se muistutti imurin pölypussia.

Mä tykkään simppeleistä jutuista ja suunnittelin itse, vaikka en ole mikään pakkaussuunnittelija. Tein designin, että jotain tämän tyyppistä se voisi olla, ja sitten kävin yhden teknisen pakkaussuunnittelijan kanssa läpi, että miten tämä pakkaus pitäisi tehdä niin, että sitä voidaan tehdä paljon, ettei käy niin kuin Stefan Lindfors suunnitteli Nesteen petrokemikaalipullot, jolloin piti laittaa koko linjasto sen takia uusiksi, tai se donitsi vesipullo. Että ei tehdä hölmöyksiä oma ego edellä, vaan että tehdään pakkaus, joka näyttää hyvältä, tuntuu hyvältä ja jossa on premium-feelis ja että se tuo arvoa.

Kaiken pitää henkiä sitä, että tällä on jotain muutakin arvoa kuin vain sen hinta. Jos se käppi tulee liian isoksi hinnan ja arvon välissä, niin se on ongelma. Jos arvo on kovempi kuin siitä saatava hinta on, se on kannattamatonta liiketoimintaa. Ja jos hinta on joku 100 euroa, niin se ei ole uskottava. Kyse on balanssista, sekin on tunnepuolen juttuja.”

Mainonnasta

“Kaikki mitä siellä näkyy, on enemmän tai vähemmän mun oman sydämen pohdintoja, oman sisimmän avaamista.

Me kaikki ollaan hyvin samanlaisia, meissä ihmisissä on tosi paljon yhdistäviä tekijöitä. Ihan tieteellisestikin. Jos meidän dna printattaisiin, niin sivuja tulisi 262 000, sen yksi tiedemies kerran printtasi. Se sanoi, että vain 500 sivua on meillä erilaisia.

Kun kirjoitan yhdelle niin kirjoitan monille. Meillä on siellä (nettisivuilla) se ”seurakunta”, sinne jengi voi laittaa postauksia tosi matalalla kynnyksellä.

Musta kaikkein hienointa on, että jengi kirjoittaa sinne omin sanoin, mitä brändi heille merkkaa.

Ne on tosi koskettavia hetkiä, kun saa viestin jostain, että: ”On hienoa, että olen löytänyt itseni, rohkaisitte siihen.” Se on helvetin koskettavaa. Kalsareilla!

Me ihmiset halutaan, että meillä on yhteys toisiin ihmisiin. Ja me saavutetaan yhteys toisiin ihmisiin vain olemalla itsellemme rehellisiä.

Kun saa yhteyden ensin omaan itseensä, kuka minä olen, mikä on minulle tärkeintä, niin sitä kautta saa muihin ihmisiin yhteyttä. Se on ehkä se mitä mä haluan, että tästä työstämme jää – toivottavasti – elämään ikuisiksi ajoiksi.”