Leaders speak last
Näin Simon Sinekin videon, jonka otsikko oli Leaders speak last. Siinä hän kertoi, että hyvin usein, kun yhteinen neuvonpito on kyseessä, toimareilla on tapana heti huoneeseen tultuaan summata ongelma tai haaste, ja sen jälkeen kertoa asiasta oma mielipiteensä. Ja sitten – ehkä – kysyä asiaan muiden mielipiteitä.
Sinekistä tämä ei ole toimiva käytäntö. Hän kertoi Nelson Mandelasta, jolla oli tapana vastaavissa tapauksissa jakaa oma mielipiteensä aina viimeisenä.
Mandela oli oppinut käytännön omalta isältään, joka oli ollut heimopäällikkö ja neuvonpidoissa pitänyt kiinni kahdesta periaatteesta: neuvonpitäjät kokoontuivat aina pyöreän pöydän ääressä, ja Mandelan isä puhui aina viimeisenä.
Kun hän puhui vasta kun kaikki muut olivat kertoneet omat näkemyksensä asiaan, hänen sanomisellaan ei ollut vaikutusta toisten mielipiteisiin.
Olen pitänyt lukemattoman määrän brändityöpajoja erilaisille yrityksille. Niissä käydään brändin ytimen kiteytystä varten läpi asioita, jotka luovat yrityksen ja sen brändin perustan, lähtien yrityksen tarkoituksesta ja päättyen yrityksen lupaukseen.
Työpajat on usein saatu järjestettyä niin, että niihin on voinut osallistua kaikki työntekijät, tai ainakin suuri osa työntekijöitä. Asioita on pohdittu pienryhmissä ja niistä on keskusteltu yhdessä. Toimitusjohtaja ja usein omistajatahokin ovat olleet muiden muassa, tasavertaisina kaikkien kanssa.
Työntekijät ovat kokeneet tulleensa nähdyiksi ja kuulluiksi. Heidän mielipiteillään on ollut arvo ja työpajoissa johto onkin saanut sellaista tietoa henkilöstöltä, jota se ei välttämättä muuten olisi voinut saada.
Jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi ja saada olla osa yhteisöä. Kuulua johonkin, jonka kaikki yhdessä muodostavat. Kokea saavansa arvostusta ja kokea olevansa hyödyllinen tekemällä oma osuutensa yhteiseen tavoitteeseen pääsemiseksi.
Suurin oivallukseni työssäni yritysbrändien parissa on ollut periaate, että brändityöhön osallistetaan koko porukka.
Tällä tavalla yrityksen brändistä annetaan osavastuu heille, jotka siitä myös todellisuudessa vastaavat jokapäiväisessä työssään: koko henkilöstölle. Työntekijäthän usein antavat omat kasvonsa brändille oman asiakastyönsä kautta.
Se, että työntekijät otetaan mukaan brändin kehittämiseen, ei tarkoita sitä, että päätösvalta otetaan johdolta. Kyllä se edelleenkin vastaa liiketoiminnasta ja kaikesta muustakin, jolla tulos tehdään. Mukaan luettuna brändi.
Mutta ottamalla muutkin mukaan brändin kehittämiseen, brändistä tulee yhteinen hanke, josta jokainen osaltaan on vastuussa.
Brändi ei voi olla merkityksellinen asiakkaille, ennen kuin se on sitä omalle porukalle.
