Brändistä ikoniksi: the other danish guy (osa 1)

Tommi Lähde on toinen the other danish guy  -alusvaatemerkin perustajista ja edelleen yksi suurimmista omistajista –  ja toimitusjohtaja. Sain tilaisuuden kysyä Tommilta brändistä sekä tarkoituksen merkityksestä ja merkityksen tarkoituksesta.

Osa ¼:

Taustastaan, johtamisesta ja tunteista

Tommi Lähde kertoo:

Taustastaan

”Mä olin ihan sysipaska proikkari, mutta Peter Tjeder, joka oli tekemässä Lintaksesta ja Brindforsista Alftanin Maxin kanssa Lowea, näki meikäläisessä jotain, mitä mä en itsekään nähnyt ja lähetti mut New Yorkiin opiskelemaan strategista suunnittelua. Siellä tutustuin Red Spiderin Charlie Robertsoniin ja George Shepherdiin. Ne oli kummallisia kameleontteja ja varmaan sen ajan mielenkiintoisimpia mainosnimiä. Skotteja kumpikin, olleet BBH:lla ja tehneet Audia ja Legoa ja Volkkaria, tällaisia isoja brändejä. Ne sanoivat, ettei strateginen ajattelu katso sitä, että oletko visuaalisesti lahjakas tai verbaalisesti lahjakas tai muuta.

Brändeissä on kysymys luottamuksesta ja ihmissuhteista. Ne ovat ne asiat mihin pitää keskittyä, jos haluaa olla brändien kanssa hyvä.

Jotenkin sieltä se jäi, se oli  2000-luvun alkua, ja mun ajattelu muuttui täysin. Kun tulin Suomeen, sain kuulla  että: ”Sä olet proikkari, ei sun tehtävä ole olla luova vaan istua taksin etupenkillä ja nauraa asiakkaan vitseille”, Ajattelin että en mä tuotakaan ihan osta. Mä olen sitten uiskennellut vastavirtaan aina sen jälkeen.

Vuonna 2008 olin Kingissä, jonne tulin vedettyäni Nelosen markkinointia sitä ennen. Totesin, että mun suuri virhe oli palata mainostoimistoon. Vaikka ihmiset on hyviä ja taitavia ja on palkittuja suunnittelijoita, ei siellä mitään joukkuepeliä pelattu ja mainostoimistoissa ei kovin hyvin osattu johtaa.

Johtamisessa on edelleen paljon kehitettävää vielä. Ihmisiä ei saa tekemään asioita autoritäärisellä johtamisella. Ehkä näistä syistä mäkin lähdin yrittäjäksi, olen niin auktoriteettikammoinen ja olen varmasti ollut vaikeasti johdettava ihminen. Ainoa ulospääsy siihen että mä voin hyvin, oli että mä rupean yrittäjäksi.

Siitä on aikaa nyt 14 vuotta. Sitten sattumalta tuli tämä kalsarihomma vuonna 2014.

Brändi näki päivänvalon 2015 elokuussa ja kuusi vuotta sitten huhtikuussa se lanseerattiin. Melkein kaksi vuotta sen jälkeen kun se persetarina New Yorkissa tapahtui. Aika menee valtavaa vauhtia ja kamalasti on tapahtunut kaikkea. Meinattiin mennä konkkaan heti siinä ensimmäisen vuoden aikana. 2016 oli katastrofaalinen vuosi ja se meinasi olla yrityksen kannalta kohtalokas. Mutta ADHD-päissäni sanoin, että mä jatkan yksin ja niin mä jatkoin. Tietämättä yhtään, että mitä tästä tulee. On tämä ollut melkoinen reissu. 

Johtamisesta

Suurimmat ongelmat johtamisessa – brändin johtamisessa ja missä tahansa johtamisessa – on se, että on olemassa tiettyjä uskomuksia, tarinoita, joihin on itse uskonut ja mistä on tullut jonkinlaisia itseään toteuttavia ennustuksia: näin tämä nyt on, näin tämä on aina ollut ja näin tämä on jatkossakin. Silloin vuonna 2008, kun mä aloitin yrittäjänä, hävettää jälkikäteen sanoa, että kuinka vähän liiketoiminnasta sitä tiesi.

Mun mielipide on, että markkinointikin käsitetään väärin. Turha puhua siitä että onko markkinointi kulmahuoneessa vai ei ja onko se markkinointijohtajan tehtävä.  Markkinointi on liiketoiminnan johtamista. Piste. Markkinointi on sitä, että rakennetaan palveluita ja tuotteita, joita ihmiset haluavat ostaa. Nyt ymmärtää että kaikki – lähtien tuotekehityksestä, sisään tulevasta logistiikasta, ulos lähtevästä logistiikasta tai tilauksesta ja toimitusketjusta – kaikki se on markkinointia! Sen takia esimerkiksi meillä ei ole markkinointiosastoa, meillä ei ole sellaista funktiota ollenkaan.

Markkinointi on liiketoiminnan johtamista. Piste.

Meillä on viisi osa-aluetta, mitä me johdamme ja jotka vaikuttavat kaikki liiketoimintaan. Näitä ei olisi koskaan tullut, jos ei olisi uskaltanut itse alkaa miettimään asioita eri tavalla.

Uskalletaanko me kyseenalaistaa nämä meidän mallit ja uskomukset, joita on ollut vuosikymmeniä? Aina kun yritykseen on tullut uusi johto tai uusi markkinointijohtaja tai viestintäjohtaja tai whatever-johtaja, niin se on tuonut ne omat uskomuksensa mukanaan ja se on yhdistänyt ne niihin uskomuksiin, joita siinä yrityksessä on. Enemmän tai vähemmän meidän kaikkien uskomukset ovat puutteellisia ja niistä ei voi sanoa, että ne ovat faktoja. Kyllä se lähtee siitä, että haluaako kyseenalaistaa ne omat uskomukset, vai ei.

Ja aina se keskustelu menee siihen, että myynti ja markkinointi ei puhu samaa kieltä. Se on aika turha keskustelu. Pitäisi unohtaa käsitteet ja termit ja tittelit ja että tämä on markkinoinnin asia ja tämä on myynnin asia. On olemassa vaan ihmisiä ja sitten on olemassa se bisnes ja sitten siihen bisnekseen vaikuttavat asiat, joko ulkoiset tai sisäiset tai tässä tapauksessa molemmat. Ja sitten on asiakkaat, joita varten sitä sitten oikeasti tehdään. Ja unohtaa kaikki tittelit ja kummalliset osastorajat. Silloin todennäköisesti päästäisiin aika pitkälle! Mutta mä ymmärrän senkin, että ei se ole kovin helppoa, että jossain Veikkauksellakin, kun siellä on markkinoinnissa niin paljon väkeä, että ei ne halua kuullakaan sellaista, et täältä räjäytettäisiin tää koko paska pois. Ajatellaan, että sen seurauksena tulee joku anarkia, että kuka tätä sitten johtaa? Se on just se kysymys: kuka johtaa, kuka uskaltaa johtaa, niin että saa aikaan jotain tuloksia?

Tunteista

Johtaminenhan ei ole mitään muuta kuin tunteitten ja suhteitten johtamista. Koska niistä on työlästä ja vaikeaa puhua, ne korvataan prosesseilla ja ekseleillä ja sellaisella mekaanisella suorittamisella. Ei uskalleta sanoa, että ”Hei, mulla on sellainen tunne – tää on vaan tosi heikko tunne – mut mulla on semmoinen tunne, että tässä pitäisi tehdä jotenkin näin.” Mä olen siinä etuoikeutetussa asemassa, että mä saan toteuttaa tätä näin täällä.

Usein se on ihan helvetin pelottavaa, kun siitä huolimatta, et minuun luotetaan ja meillä on keskinäinen luottamus, niin ne ajatukset mitä on tullut siitä, että mitä me tehdään, tai mimmoisia juttuja me voitaisiin seuraavaksi tai ylipäätään tässä tehdä, niin ei niistä ole olemassa mitään faktaa missään. Ja jos mä lähden hakemaan sitä faktaa sanojeni tai omien tunteideni tueksi, niin sitten siitä voi tulla jotain tosi kammottavaa. Kun kukaan ei ole tehnyt tätä koskaan aikaisemmin. Kokeillaan mitä tästä voi tulla, koska mulla on semmoinen tunne, että tämä on se asia, joka tuntuu jossain sisimmässä oikealta, vaikka tätä ei ole kukaan ääneen sanonutkaan.”